Tästä osoitteesta löydät vuosina 2012-2015 pitämäni blogin, joka kertoo kuinka pidin yllä liikunnallista elämäntapaani matkustaessani ympäri maailmaa. Hyvinvointiblogini kirjoitukset ovat englanniksi, mutta uusimmat niistä olen myös suomentanut.
Tyttäreni syntyivät 2016 ja 2018. Toukokuusta 2019 olen pitänyt leppoisaa minimalismia käsittelevää, suomenkielistä blogia, jonka löydät osoitteesta paivisalminen.fi/blog
If you want to know what’s going on in my life, follow me on instagram! You’ll learn really fascinating stuff (yawn…)
Like that I made a vihta (a bath whisk) out of birch this midsummer – I haven’t used one in years!
Or that I rode my BMW Cruise Bike around Ahvenisto motor track…
…and then sold it the next day and bought a very basic used Nopsa to replace it. I spent hours removing the numerous Nopsa stickers and applying three layers of wax. Could you believe this bike is 8 years old?
Four weeks ago I started the Tikis Booty Challenge. I took the free basic version and quickly noticed that it was nowhere near as fun as their Ab Challenge. There were a couple of fun workouts even in the Booty Challenge, but mostly it was just repeating six basic moves. I still did them like a good girl even if I pretty soon started to hate the endless reps of very boring moves. My knees, which have never given me trouble before, also started squeaking so badly that a friend actually covered her ears in horror when I was doing my squats with her around.
I only had three days left in the challenge when I had an appointment with my osteopath.
Osteopath: “Your spine is a bit twisted to one side…”
Me: “Do you think doing hundreds and hundreds of squats could have caused it?”
Osteopath: “Well, perhaps somewhere along rep number 260 you’re not able to hold perfect form anymore…”
At that point I had three days left in the challenge. I did a quick calculation: A total of 1215 reps. In three days. I figured I’d rather have a straight spine and decided to do just one third of them.
And then we’ll get to the after photo. Well, I like the before photo a lot better. Even though I’ve been eating clean, the after photo shows how my thighs are now uneven, lumpy and dimpled. I guess the excessive exercise has retained fluid and I’m hoping that less squatting and a couple of extra yin yoga sessions will amend the situation. On the plus side squatting has definitely got easier so at least I’ve gained some muscle and strength, which, of course, is the main point of a challenge like this.
The Tikis Booty Challenge is still up (in Finnish on Facebook) if someone wants to do it. Would I recommend it? Well… If you really want to grow muscle, you should do fewer reps with extra weights. What I recommend is that you forget about your damn butt and just dance, do acrobatics, pole dance, go for a hike in the forest… It’s summer, who wants to squat??
Suomeksi alempana
As you might have noticed, I travel a LOT, but it’s quite seldom for holidays. This week I’ve been working from Tallinn, often running (ok, walking fast) from meeting to meeting. Even if I’ve been busy, I’ve still had the chance to appreciate the beauty of Tallinn in the summer. I’m renting a cute little apartment in the hip Kalamaja district and every day I walk through the stunning Old Town.
I had lunch at Leib on Uus between meetings. The best food in Tallinn so far, and what a secret oasis!
…And then finally had a chance to sit down and have my hair cut at Pikk 40, it’s been way overdue!
The concentrated look on my face? I’m trying to get the hang of SnapChat and it’s making me feel ooooold.
I couldn’t come to Tallinn for a week and pass the opportunity to take a strip dance class at City Dance (which I visited three years ago). At MPSD Singapore’s Exotic Dance class a few weeks ago I was the only one without Pleaser shoes, but I had amended the situation! I walked into City Dance confident with my short shorts (gluteal crease in full display) and towering high Pleaser heels… Only to see everyone else was wearing trainers and jogging pants – some of the girls even had kneepads ON TOP OF their long jogging pants. Boy this town has changed… I first came to Tallinn 23 years ago and all women wore high heels all day every day. Now they come to Strip Dance class in trainers. O tempora, o mores. We did a small choreo with chairs. I struggled to keep up in my Pleasers, but I managed alright in the end and once again I had a lot of fun. I stayed for a static pole class and learned some cool new tricks – or at least saw how they are done. Can’t expect to learn much new stuff when I see a pole once every blue moon…
So really not much new on this front, still living the gypsy life, trying to grow my companies, trying to stop to smell the roses every now and then and sneaking to a pole or exotic dance class when I get the chance. If you don’t always hear from me, it might mean that I’m too busy doing all that. And you know, apparently no-one reads blogs in the summer anyway. Follow me on instagram, that I should have time for!
Unlike the mat suggests, dancing in these is not child’s play!
Ei ole varmaan jäänyt huomaamatta, että reissaan aika paljon. Lomailusta on harvoin kyse, nytkin tämä viikko on vierähtänyt Tallinnassa palaverista toiseen juosten (tai no, nopeasti kävellen ainakin). Kesäisen Tallinnan kauneutta ei kuitenkaan voi olla huomaamatta, vaikka kiire olisikin. Vuokraan pientä sievää asuntoa nousukiidossa olevalta Kalamajan alueelta ja joka päivä kävelen uskomattoman upean Vanhan Kaupungin läpi.
SushiCat on Roosikrantsi is my favourite sushi place in the world, Japan included. And the best sushi ever, Japan excluded.
En voinut tulla viikoksi Tallinnaan tekemättä visiittiä City Dancelle, jossa vierailin jo kolme vuotta sitten. Muutama viikko sitten Singaporessa MPDS:n Exotic Dance -tunnilla olin ainoa, jolla ei ollut Pleasereita. Nyt olin korjannut tilanteen. Astelin City Dancelle ylpeinä uusissa korkkareissani ja puolet takapuolesta paljastavissa shortseissa… vain huomatakseni, että muilla oli tennarit, verkkarit ja muutamalla jopa polvisuojat! Ei ole Tallinnakaan enää entisensä. Kun tulin tänne ensimmäisen kerran 90-luvun alussa, kaikki naiset kävelivät korkkareilla. Ja nyt strip dance -tunnillekin tullaan tennareissa. O tempora, o mores. Teimme pienen koreografian tuolien kanssa, enkä meinannut oikein pysyä perässä Pleasereissani. Lopputunnista pärjäsin kuitenkin jo ihan hyvin, ja hauskaahan tuo taas oli. Jäin tankotunnillekin, missä opin (tai ainakin näin) uusia temppuja. Ei voi odottaa oppivansa uutta, kun tuskin edes näen tankoa nykyisin…
Tänne kuuluu siis samaa vanhaa reissuelämää, firmojen kasvattamista, ja joskus tilanteen tullen pakenemista tanko- tai tanssitunnille. Jos en aina ehdi raportoida blogiin, tule kurkkaamaan kuulumisiani instagramissa! Ilmeisesti kukaan ei muutenkaan lue blogeja kesäisin…
Candles are perfect also for summer nights! This one is La Bohème from the Estonian organic cosmetics brand JOIK.
Suomeksi alempana
I forgot to share the after photo I took in Singapore on the last week of Tikis’ ab challenge! Sorry, better late than never, right? There’s not really much of a difference, but it was a fun challenge anyway. 21 different workouts, loads of new moves to use for example for pole class warm-ups. I think I definitely gained some core strenght in the process. Tikis asked for feedback and I wasn’t the only one calling for a booty challenge – and they answered. Their booty challenge starts today, on the second day of my Roman Holiday. No excuses!!
This time the challenge lasts for only four weeks. There are two alternatives: The free booty challenge is a more basic, well-known moves with an increasing amount of reps, 6 days a week. The premium package is similar to the ab challenge with a new video three times a week featuring e.g. fitness competitors as instructors. Even though the price was reasonable, I chose the free alternative as learning new moves three times a week was fun but a bit of a hassle on top of all other training.
Booty Challenge Rome Edition
Here’s my before picture from Rome, who knows where I’ll shoot the after photo! I have to wonder though… Can one really build muscle with such high amounts of reps, with no extra weight..?
Unohdin jakaa Tikis-vatsalihashaasteen jälkeen-kuvan, jonka otin haasteen viimeisellä viikolla Singaporessa. Anteeksi, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö? Eroa ei pahemmin huomaa, mutta mielestäni sain kyllä lisää voimaa keskivartaloon. Ainakin haaste oli hauska: 21 erilaista treeniä ja iso kasa uusia liikkeitä esimerkiksi tankotuntien lämppäreiksi. Haasteen jälkeen Tikis pyysi palautetta enkä ollut ainoa, joka pyysi booty challengea – ja sellaisen nyt myös saimme! Haaste alkaa tänään, Roomanlomani toisena päivänä. Ei tekosyitä!!
Tällä kertaa haaste on vain neljä viikkoa. Vaihtoehtoja on kaksi: Ilmaisessa haasteessa on tuttuja liikkeitä, joita tehdään kuutena päivänä viikossa. Toistomäärät kasvavat haasteen edetessä. Premium-versio on vatsalihashaasteen kaltainen: Kolme kertaa viikossa uusi video, ohjaajina mm. fitness-ammattilaisia. Vaikka hinta oli varsin kohtuullinen, valitsin ilmaisen version, koska uusien liikkeiden opettelu kolme kertaa viikossa muun treenin ohella oli hieman työlästä.
Booty challengen ennen-kuvani on Roomasta, kuka tietää missä jälkeen-kuva tulee napattua! Pakko kyllä ihmetellä, voiko hurjilla toistomäärillä, ilman lisäpainoja todella kasvattaa lihasta..?
Suomeksi alempana
I’ve never run, like, as a hobby. Or jogged, or anything like it. I’ve never even played a team sport that would require running. I played badminton as a tween, over 20 years ago. In 2010 I had the chance to go for walks on a sawdust track and a couple of times I jogged for a brief stint and thought to myself HELL NO. Well, inspired by my new jogging shoes, the first beautiful weekend in April I decided to see how I would do in a Cooper’s test. Without any practice, I just went and ran for 12 minutes. Except I couldn’t run for 12 minutes straight, I had to walk in between. I managed to cover 1,7 kilometers. The next day I decided that I’ll run the entire 12 minutes no matter what. And I did. I had never run for 12 minutes straight! We didn’t have to do a Cooper’s test even at school, we had a 1500 meter test. I remember getting 8+ (on a 4-10 scale) but I can’t remember how long it took me. So the first time in my life running for 12 minutes I managed to cover 2 kilometers, give or take 10 meters. That only just qualifies as “good” for women in my age group. I have to admire that, are people really in such a good condition that an average Jane runs 2 km in 12 minutes? That’s keeping a 10km/h pace after all.
I thought my hips, lower back and left SI-joint would kill me after my jogs, but surprisingly I didn’t have any problems. So I went for a few more jogs either in a nearby park, if I was at home (which, admittedly, is very seldom) or on treadmills at hotel gyms. A month after that first Cooper try I jogged for an entire hour, at a 8 km/h pace. So in a month I went from not being able to jog for 12 minutes to jogging for an hour. It will take me a while before I’ll run 10km in an hour, or run at a 12,5km/h pace for 12 minutes, but I’m happy just to be running. Another thing I thought I’d never be able to do!
Nothing in the world makes me sweat like jogging! This photo is from the compound’s gym in Dar es Salaam.
En ole eläissäni harrastanut juoksua. Tai hölkkäämistä, tai mitään sellasta. En edes mitään joukkuelajia, missä tulisi juostua. Sulkapalloa pelasin yläasteella hetken aikaa. Yli 20 vuotta sitten. 2010 syksyllä kävin kävelyillä pururadalla ja muutaman kerran hölkkäsin jonkun lyhyen pätkän ja totesin että HELL NO. No, huhtikuun ensimmäisenä kauniina viikonloppuna, uusien juoksulenkkareiden innostamana, kävin kylmiltään vetämässä Cooperin testit. Lauantaina meni 1,7 kilometriä välillä kävellen, välillä hölkäten. Sunnuntaina päätin, että jos suinkin pystyn, hölkkään koko matkan. En ole eläissäni juossut 12 minuuttia putkeen! Meillä ei ollut Cooperin testiä edes yläasteella, meidän piti juosta 1500m ja muistan vetäisseeni sen 8+:n arvoisesti, aikaa en tosin muista. Jotain 8-9 minuutin väliin. Elämäni ensimmäisellä kokonaan juostulla (hölkätyllä) Cooper-vedolla meni tasan kaksi kilometriä, 10 metrin tarkkuudella. 2km tuloksella pääsin ikäryhmäni naisissa juuri ja juuri “hyvä” kategoriaan. Täytyy ihailla ja vähän ihmetelläkin, että onko jengi todella noin kovassa kunnossa, että keskivertotyyppi juoksee kylmiltään pari kilsaa Cooperissa? Vauhtia on silloin kuitenkin keskimäärin 10km/h.
Pelkäsin, että lantioni, alaselkäni ja vasen SI-niveleni ottaisivat pahasti nokkiinsa kylmiltään heitetyistä Cooperintesteistäni. Yllätyksekseni ei kuitenkaan tullut yhtään minkäänlaisia ongelmia, joten jatkoin lenkkeilyä. Joko läheisessä puistossa silloin harvoin kun olin kotona tai juoksumatoilla hotellien kuntosaleilla. Kuukausi ensimmäisen Cooper-yritykseni jälkeen hölkkäsin kokonaisen tunnin 8 km/h vauhdilla. Eli kuukaudessa kehityin siitä, etten pystynyt juoksemaan 12 minuuttia putkeen, siihen, että juoksin tunnin. Menee vielä tovi, ennenkuin juoksen 10 kilometriä tunnissa, tai 12 minuuttia 12,5 km/h vauhdilla, mutta olen onnellinen, kun ylipäätään voin juosta. Taas yksi asia, mitä luulin, etten koskan pystyisi tekemään!
Suomeksi alempana
A friend of mine said it very well: Tanzania is not a poor country, the wealth is just very unevenly distributed. Nowhere in the world have I seen a gym with a 145 USD monthly fee, but here The Colosseum is pretty much the only gym mzungus (white people, the actual Swahili plural is wazungu) go to – black of course as well, the wealthiest ones. It’s not a race thing, it’s a mula (money) thing.
I’ve wanted to see this gym for ages. It must be worth a visit if people pay double the standard Finnish rate for a gym in a third world country (although that classification is so outdated, there’s only one world after all). I went with very high expectations and I’m sad to say they weren’t fully met. The staff was rude, which is the Tanzanian standard. Perhaps rude an exaggeration, indifferent is better. My visit cost 17$ which is not too bad although of course it’s a ridiculous sum of money here, one that would buy me a very nice dinner in the best restaurants in town.
Colosseum Gym has a good selection of cardio machines upstairs, weight machines and free weights downstairs, a spinning room, an aerobics room and another room for some more free weights. A step aerobics class had just started and I had to peek in… What a flashback to the 90s! I kind of wanted to join in, but I don’t know if I could keep up with the African rhythm…
My Finnish friend Annukka is a personal trainer and she meets clients there daily. She showed me around (don’t expect the regular staff to do that…) I told Annukka that I had been learning new pole tricks the day before and also the same morning, so I didn’t feel a need to do any more upper-body stuff but could work on my legs and bum. She showed me a few moves and told me to do four sets of 8-10 reps if I wanted to grow muscle.
Annukka: “Here, let’s put at least 80 kilos to the press for you”.
Me: *trying to get the press to move* “I’ve never done any weight training for my legs before!” (That’s not entirely true, I did some a mere 14 years ago but I was saving my breath.)
Annukka: “Ok, maybe 70 kilos.”
Me: “I can’t do eight of these!'”
Annukka: “Yes you can, you just have to think you can.”
After I was done with all the moves I limped upstairs to do a few stretches and luckily managed to convince Annukka to test Colosseum’s sauna with me. It was actually alright, a proper Finnish sauna. They even have a steam room, but this time there was no steam. Everything is a bit worn down, the entire place looks like it’s seen better days. Would I pay 145 USD a month to go to this gym? Well, if I lived in Dar I actually think I would. Since I seriously dislike clubbing, that would be my chance to meet other people, network even. But now that I’m only staying a couple of weeks at a time, I’m happy to save my money and use the nice little gym at the compound where I live. What I would really love to see is some competition for Colosseum Gym. Supply and demand, my friends, supply and demand.
130 euroa kuukauden salijäsenyydestä kolmannen maailman maassa… No, maailmoja on oikeasti vain yksi, ja kuten kaverini osuvasti sanoi: “Tansania ei ole köyhä maa, varallisuus on vain erittäin epätasaisesti jakautunut.” Olen pitkään halunnut käydä tutustumassa Colosseum Gymiin, sillä missään maailmassa en ole törmännyt yhtä kalliiseen salijäsenyyteen, hinta taitaa olla aikalailla tuplat Suomen keskivertohinnasta. Yksittäinen visiittikin maksoi reilut 15 euroa, mikä ei toki suomalaisittain ole paljon, mutta on täällä kuitenkin hyvän ravintolaillallisen hinta. Odotukseni olivat siis huikean korkealla, mutta valitettavasti ne eivät ihan täyttyneet.
Palvelu Colosseumilla oli töykeää, tai ehkä pikimmenkin välinpitämätöntä, ihan tansanialaisen standardin mukaista siis. Tilat ovat aika hyvät: Yläkerrassa on iso valikoima lämmittelylaitteita, alakerrassa vapaita painoja ja laitteita, ja lisäksi löytyy spinninghuone, ylimääräinen painohuone ja ryhmäliikuntasali. Step aerobic -tunti oli juuri alkanut ja mieleni teki melkein liittyä mukaan, mikä nostalgiatuulahdus 90-luvulta! Mahtaisinko kuitenkaan pysyä mukana afrikkalaisessa rytmissä…
Suomalainen kaverini Annukka on personal trainer ja tapaa asiakkaitaan usein Colosseum Gymillä. Kerroin Annukalle, että olin juuri edellisenä päivänä ja vielä samana aamunakin ollut treenailemassa uusia tankojuttuja, joten en kaivannut enempää treeniä yläkropalleni. Annukka näytti muutamia liikkeitä jaloille ja takapuolelle ja käski tehdä 4 x 8-10 liikkeen sarjoja lihaksen kasvattamiseksi.
Annukka: “Laitetaan sulle ainakin 80 kiloa tähän prässiin.”
Mä: *yritän saada prässiä liikkumaan* “En ole koskaan tehnyt treeniä painoilla jaloille!” (No se ei ollut ihan totta, treenasin salilla vaivaiset 14 vuotta sitten, mutta en pystynyt puhumaan niin pitkää lausetta.)
Annukka: “No ehkä 70 kiloa.”
Mä: “En pysty tekemään näitä kahdeksaa!”
Annukka: “Pystytpäs, ajattelet vaan että pystyt.”
Saatuani sarjat tehtyä nilkutin yläkertaan venyttelemään ja sen jälkeen vielä saunaan. Sauna olikin yllättävän hyvä, ihan oikea suomalainen sauna. Höyrysaunakin löytyi, siinä ei vain valitettavasti ollut tällä kertaa yhtään höyryä. Kaikki salilla on vähän nuhjuista ja parhaat päivänsä nähnyttä. Maksaisinko salijäsenyydestä 130 euroa kuussa? Jos asuisin Darissa, ehkä maksaisinkin. Inhoan baareja, joten tämä olisi tilaisuuteni tavata muita ihmisiä, verkostoituakin. Nyt kun olen täällä vain pari viikkoa kerrallaan, hyödynnän mielelläni taloyhtiön pientä mutta toimivaa kuntosalia. Olisi kiva nähdä Colosseumille kunnollinen kilpailija, kysynnän ja tarjonnan laki tekee ihmeitä…
Maybe I’ll just work my legs in these? Sadly, they are not mine, but Monika happens to be the same size… Now I even know my Pleaser size, I’m definitely one step closer to owning my own pair!
Blogijuttuni Vannetukun promoottorikohuun liittyen löytyy markkinointitoimistoni blogista!
There’s been a lot of discussion this week in Finland as an online wheel store had 15-year-old cheerleaders as sales promoters on their stand at a car show. The wheel store claims that the sports team made the selection, not them, and that the girls were given the opportunity to were leggings under their tiny miniskirts… As I’m a petrolhead / model / former promoter, I inevitably ended up working at car shows. The experiences were sometimes fun but often inhumane, as drunken car lovers (?) want their picture taken with you – casually grabbing your ass in the process. I didn’t take it for long, and it’s definitely no place for a teenage girl. It didn’t affect my love for cars or track driving, though. I wrote a blog post about it all in my marketing agency’s blog, but it’s in Finnish, sorry!
From a Finnish tuning magazine: “Päivi showed that girls can handle Bimmers, too.”
This is the best commercial for a car show ever made. Just watch it, I’ll tell you the translation of the punchline below!
“Dress up, girls! Autumn is coming!”
Suomeksi alempana
If someone mistakenly has the image that my life is all glitz and glamour, let me just ask you this: Have you ever travelled _all_the_time? Of course, often travelling is just awesome: I had a great time in Singapore and the upgraded, direct flight back was luxurious. Just look at the photo of Pölö below, that’s one happy stuffed owl there! I also couldn’t be any happier about the night I spent at Hilton Airport in Finland – they didn’t even charge extra for the gym… (Internet’s a different story.)
The next night after Hilton wasn’t quite that glamorous… I thought I’d found perfect, cheap flights to Tanzania with an 11-hour night layover in Zürich. I checked that they have sort of an airport dorm where you can get a bed for 20 €. I thought it would be perfect, I could concentrate on movies on the flights and get a good night’s sleep instead of napping upright. Unfortunately the Transit Hotel’s web page didn’t mention that it’s not accessible once non-Schengen passport control closes at 11 pm… Zürich Airport pretty much dies at night, nothing is open. Which means quite a few options for sleeping, even if there aren’t any proper sleeping pods available (please make them compulsory at airports!)
In the most popular areas, the tables are higher than the benches, probably to discourage people from lying down.
One could definitely build something from these… And there’s even a piano!
This wouldn’t be my pick, but she looked somewhat comfortable.
I chose these cozy sofas, but it was a rookie mistake – the cafe opens 5:30.
These benches near the gates (number 3X) are definitely the best option. A lot comfier than they look.
Sleeping mask and Pölö improve sleeping conditions tremendously.
I did manage to get 4-5 hours of sleep. I could have tried sleeping on the flight from Zürich to Dar es Salaam, but then I saw Swiss Air’s movie selection… I ended up watching The Imitation Game, The Theory of Everything, Whiplash, Riot Club and Foxcatcher. Sorry off-topic, but of the eight best movie Oscar nominees this year I’ve now seen six: Birdman, Boyhood, The Grand Budapest Hotel, The Imitation Game, The Theory of Everything and Whiplash. a) Please let me know if you know any airlines that have American Sniper or Selma! b) I don’t understand how Birdman won! c) I don’t get people who dislike long flights!
I slept a lot longer today than I had planned – and then ate breakfast with this view. So good to be back!
Jos jollain on se virheellinen kuva, että elämäni on kovinkin glamöröösiä, ei hän varmaankaan koskaan ole matkustanut _kaiken_aikaa. Singaporessa oli ihanaa ja bisnesluokkaan upgreidattu paluulento oli luksusta. Myös yö Hilton Airportissa Suomessa oli oikein mukava, ihme kyllä kuntosali sisältyi hintaan (netti sensijaan ei). Seuraava yö ei sitten ollutkaan yhtä miellyttävä… Luulin löytäneeni täydelliset, halvat lennot Dar es Salaamiin. Ajattelin, että 11 tunnin vaihdon aikana Zürichissä nukun kunnon yöunet vaakatasossa Transit Hotelin 20 € vuodepaikalla ja päivälennon ajan keskitys Swiss Airin erinomaiseen leffatarjontaan. Kukaan ei vain kertonut, että Transit Hoteliin ei pääse non-Schengenin passintarkastuksen sulkeuduttua. Zürichin lentokenttä kuolee yöllä, mitään ei ole auki. Toisaalta se tarkoittaa, että nukkumisvaihtoehtoja on paljon, vaikkei kunnollisia “unimunia” (se on oikea suomenkielinen nimi!) olekaan tarjolla – niistä pitäisi tehdä lentokenttien pakollinen varuste!
Sain kuitenkin nukuttua 4-5 tuntia ja jaksoin keskittyä leffatarjontaan, joka ei tuottanut pettymystä. Päädyin katsomaan The Imitation Game, The Theory of Everything, Whiplash, Riot Club ja Foxcatcher. Ei nyt liity varsinaisesti blogin teemaan, mutta olen nyt nähnyt kahdeksasta tämän vuoden parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaista kuusi: Birdman, Boyhood, The Grand Budapest Hotel, The Imitation Game, The Theory of Everything ja Whiplash. a) Kertokaa, jos tiedätte, että jollain lentoyhtiöllä on American Sniper tai Selma! b) En käsitä, miten Birdman voitti! c) En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät pidä pitkistä lennoista!
Suomeksi alempana
As you might have noticed, in addition to my love for Pole4fit back home, I’ve become a bit of a Milan Pole Dance Studio fan. I’ve visited both their studios in Milan (I’ll never forget the Inno Alla Vita Harlem Shake we did), their magnificent studio in Dubai and met many of the teachers from Montreal at Summer Pole Camp on St Maarten last August. So I couldn’t visit Singapore without checking out the MPDS Singapore base, now could I? As exotic / sexy style classes are almost impossible to come by in Finland, Eunice Sim‘s Exotic Dance class was my obvious choice. (Check out this article featuring her and her pole dancing husband!)
The studio is a couple of hundred meters from the Outram Park MRT station so it’s really easy to get to. The people at MPDS seem to have a knack for finding cool, upcoming areas for their studio locations – I recommend making plans for dinner or at least drinks in the neighbourhood after class! The studio is small, as spaces in Singapore tend to be, but very cozy and equipped with tall, 38mm spinning Lupit Poles and Lupit Pole mats for safety in case you want to practice new tricks.
Exotic Dance is about everything but tricks, but that sure doesn’t mean it’s easy! I really loved Eunice’s way to teach it. She broke down the moves telling us exactly which way to spin, where to place our hands and where to step. There’s a logic behind every choice, the moves have to make sense before I can feel comfortable doing them. Knowing exactly how to perform the moves makes doing them much more comfortable for those of us who weren’t born exotic dancers. (Unfortunately all exotic style teachers don’t seem to understand that!) Eunice taught us a small choreo piece that we kept repeating. I’m actually ok at learning dance and pole dance choreos nowadays, but why is it that I panic as soon as a couple of head rolls and hip thrusts are thrown in? Suddenly I don’t know which way to turn or can’t remember what comes next… Oh well, I had a lot of fun nevertheless. Every time I have a chance to take one of these classes I wonder why we don’t really have them in Finland?? I think Edita’s classes in Leppävaara are the only ones close to Helsinki. I can’t be the only one who wants to learn this stuff!
Eunice Sim: “A sexy pose!”
Me: “Wait, what..?”
It was just a short visit, just one class, but I’ll be smiling a long time afterwards remembering all the lovely people who took me in with open arms. I walked in in full tourist mode, equipped with sporty workout clothes and no Pleaser shoes, but left with a smile on my face and a cool MPDS tank top. And maybe even a new friend, this girl Ann-Marie asked me where I’m from and upon hearing my answer exclaimed: “Ooh, like Oona!” Turns out she’s coming to Finland in August – Pole4fit, Vertical Club, Rock the Pole and Gymi – be prepared to show her what Helsinki’s got!
“Make your body the sexiest outfit you own.” Well said!
Having said that, this tank top is pretty awesome for those occasions when I can’t go naked.
Kuten olette saattaneet huomata, kotoisan Pole4fitin lisäksi fanitan muun muassa Milan Pole Dance Studiota. Olen käynyt kummallakin heidän Milanon studiollaan (en koskaan unohda sitä Harlem Shakea, minkä teimme Inno Alla Vita -viikonloppuna…), upealla Dubain studiollaan ja tavannut monia Montrealin studion opettajia Summer Pole Campissa Karibialla. Singaporenvisiittiini kuului siis itsestäänselvästi vierailu paikallisella MPDS-studiolla. Koska Suomesta on lähes mahdotonta löytää exotic / sexy -tyylisuunnan tankotanssitunteja, valitsin Eunice Simin Exotic Dance -tunnin. (Tässä lehtijutussa on sekä Eunice että hänen tankotanssiva aviomiehensä!)
Studio on parisataa metriä Outram Parkin MRT-asemalta, joten studiolle kulkeminen ei ole ongelma. MPDS:n ihmisillä tuntuu olevan kyky löytää kivoja, nousevia asuinalueita – tuonnekin kannattaisi jäädä tunnin jälkeen illalliselle tai muuten iltaa istumaan. Studio itsessään on pieni, kuten tilat Singaporessa usein ovat, mutta oikein mukava ja varustettu korkeilla, 38mm pyörivillä Lupit Poleilla ja tarvittaessa myös Lupit Pole -matoilla, jos haluat harjoitella uusia temppuja turvallisesti.
Exotic Dance on kaikkea muuta kuin uusien temppujen opettelua, mutta ei yhtään sen helpompaa! Eunicella oli loistava tyyli opettaa sitä: Hän pilkkoi liikkeet palasiksi kertoen tarkalleen mihin suuntaan pyörähtää, mihin laittaa kädet ja mihin astua. Jokaisessa siirtymässä on järki takana. Meille, jotka emme syntyneet eksoottisiksi tanssijoiksi, on pakko selvittää tarkalleen, miten liikkeet tulee tehdä, ennenkuin niitä pystyy tekemään luontevasti. (Asia, mitä valitettavasti kaikki kyseisen tyylisuunnan opettajat eivät tunnu ymmärtävän.) Eunice opetti meille pienen koreopätkän, jota sitten toistimme. Nykyisin opin niin tanssi- kuin tankotanssikoreografiatkin suhteellisen helposti, enkä ymmärrä miksi joudun paniikkiin heti, kun mukaan sotkee vähän lantionpyöritystä. Yhtäkkiä en enää tiedä mihin suuntaan kääntyä tai muista mitä tulee seuraavaksi… No, ihan sama, hauskaa oli silti. Joka kerta kun käyn näillä tunneilla ulkomailla, mietin miksei meillä ole näitä Suomessa! Editan tunnit Leppävaarassa taitavat olla ainoita pääkaupunkiseudulla. En voi olla ainoa, joka haluaa oppia tätä!
Vaikka visiittini studiolle oli lyhyt, vain yksi tunti, saamani lämmin vastaanotto pysyy mielessä pitkään. Menin paikalle selvästi turistina lenkkareissa Pleaser-korkkareiden sijaan, mutta lähdin hymyillen mukanani upea MPDS-toppi. Saatoin jopa saada uuden kaverin. Eräs Ann-Marie kysyi, mistä olen kotoisin, ja kuullessani vastaukseni hihkaisi: “Ooh, kuten Oona!” Kävi ilmi, että Ann-Marie on tulossa elokuussa Suomeen! Pole4fit, Vertical Club, Rock the Pole ja Gymi – olkaahan valmiina näyttämään tytölle, miten Helsingissä treenataan!
One day I’ll get a pair of them Pleaser shoes, I promise! Maybe the light ones wouldn’t be too bad to carry around even in hand luggage..?
