Päivi Susanna's

Wellness blog from 2012-2015 /hyvinvointiblogi

Joogan hengellinen puoli / The spiritual side of yoga

Scroll down for the English version!

Loppuviikon ohjelmassa on RYT200-joogaopettajakoulutuksen viimeinen moduuli, Filosofia. Saimme tehtäväksi kirjoittaa, miten hengellisyys liittyy omaan joogaharjoitukseemme. Aihe on mielenkiintoinen, usein kysytty ja puhuttava, joten ajattelin muotoilla tehtävästä blogikirjoituksen.

Kirjoitin taannoin tuskastuneen blogikirjoituksen otsikolla “Kaikki yoga on joogaa“. Lainaan hieman tuota kirjoitusta:

Olin kiinnostunut joogasta jo lapsena ja kokeilin erilaisia asanoita ja hengitysharjoituksia äidin liikuntakirjasta. Ensimmäiselle joogatunnilleni menin 15 vuotta sitten. Olen kokeillut ja harrastanutkin niin astangaa, Ieyengaria, hotjoogaa, Bikramia, ilmajoogaa, yin-joogaa ja erilaisia hatha-joogan nimellä kulkevia tunteja. Olen tykännyt kaikista! Tykkään toki muutenkin lähes kaikenlaisesta liikunnasta. “Jooga ei ole liikuntaa”, joku joogi jossain ärähtää. Moniin joogalajeihin fyysinen asanaharjoitus ei kuulu ollenkaan vaan jooga on esimerkiksi meditaatiota. Useissa joogalajeissa mukaan tulee jossain vaiheessa myös henkinen puoli, kokonaisvaltaisimmillaanhan jooga voi olla tapa elää ja ajatella. Kyllä asanaharjoitus silti on ihan puhtaan tieteellisestikin ajateltuna liikuntaa. Yhtä hyvin voisi väittää, että esimerkiksi yhteisöllinen ja ajatukset pois työkiireistä vievä tanssiharrastus ei ole liikuntaa vain koska sillä on muutakin arvoa kuin sykkeen kohottaminen ja lihaskunnon ja liikkuvuuden parantaminen.

Pointtini oli pyytää hyväksymään myös ne joogatunnit, joiden tavoitteet tuntuvat olevan puhtaasti fyysisiä. Sanoisin, että millä tahansa keskittyneellä liikuntasuorituksella on aina tarjottavanaan hyötyjä myös henkisellä puolella. Aloitin tanssiharrastuksen seitsemän vuotta sitten, ja huomasin nopeasti, että tanssitunnin aikana ei yksinkertaisesti pysty ajattelemaan mitään muuta. Haastava mutta hauska tanssitunti kiireisen työpäivän jälkeen lopetti työasioiden murehtimisen kuin seinään.

Kun aloitin joogaopettajakoulutuksessa, muistelin ensiaskeliani joogan tiellä:

80-luvun lopulla harjoittelin äidin liikuntakirjasta vartalonmyötäiseen jumppa-asuun pukeutuneen naisen kuvaamia joogaliikkeitä. “Jooga on varmaan ihan hyvää liikuntaa, mutta siihen ei saa mennä liian syvälle, kun sitten sieltä tulee kaikkea itämaista uskontojuttua” hyvää tarkoittava äiti varoitti, mikä tietysti nosti ala-asteikäisen kiinnostusta tuota mystistä lajia kohtaan. — Ohjattuani ensimmäiset tankotanssituntini tuli mieleen ajatus, että jonain päivänä olisi mahtavaa päästä jakamaan myös joogaa maailmalle; Enimmäkseen sitä fyysistä hathajoogapuolta, mutta toki säännöllisellä, puhtaalla joogaharjoituksella on ajan myötä positiivinen vaikutus myös mieleen. Suurin osa joogaa pitkään harrastaneista todennäköisesti kiinnostuu jossain vaiheessa ei ehkä niinkään joogan vaan omasta henkisestä puolestaan. Mutta se on jo toinen juttu.

Nyt on siis sen toisen jutun aika. Äidin ei olisi tarvinnut murehtia. En kuulu mihinkään kirkkoon tai uskontoon, mistä syystä moni kuvailisikin minua ateistiksi. Jooga ei ole uskonto, mutta se voi olla filosofia tai elämäntapa. Kuten T.K.V. Desikachar on sanonut, jooga ei kelvannut hindulaisuudelle, koska jooga ei väitä että jumala on olemassa. Toisaalta eihän jooga myöskään sano, että ei jumalaa ei ole.

Minulle joogan henkinen puoli on ensisijaisesti oman henkisen puolen etsimistä. Joogaopettajakoulutuksen aikana on usein tullut vastaan, että fyysisen asanaharjoituksen tarkoitus on alunperin ollut valmistaa meditaatioon. Omasta mielestäni paras hetki meditaatioon on joogaharjoituksen lopussa, savasanan jälkeen tai harjoituksesta riippuen jopa sen sijasta. Olen usein huomannut, että vaikka varsinaista meditaatiota ei joogaharjoitukseen sisällyttäisikään, saattaa harjoituksen jälkeen mieleen tulla yhtäkkiä joku vastaus mieltä askarruttaneeseen asiaan.

Joogaharjoituksen jälkeen mieli on muutenkin kirkas. Aamujooga tuo energiaa koko päiväksi ja on paras mahdollinen tapa aloittaa päivä, jona pitäisi oppia paljon uutta tai keksiä luovia ideoita. Vaikea sanoa, onko keho-mieli-yhteyden vahvistuminen joogan vai ihan vain vanhenemisen aikaansaamaa, mutta en koskaan suhtaudu vartalooni “tyhmä polvi kun olet kipeä” -tyyppisesti. Jos olo on tukkoinen tai turvonnut, ei se saa minua kääntymään kroppaani vastaan, vaan mietin mitä voisin tehdä voidakseni paremmin. Kehossani ei ole mitään, mitä vihaisin, enkä suostu vastaamaan “mitä haluaisit muuttaa vartalossasi?” tyyppisiin kysymyksiin.

On vielä yksi puoli joogasta, jonka monet näkevät osana joogan henkistä puolta, jonain sellaisena mitä ensisijaisesti liikuntaharjoitusta tekevät joogaajat eivät edes hae. Kuten Yin-joogaopettajakoulutuksen yhteydessä kerroin, Yin-joogan jälkeen tunnen energian virtaavan. Yin-harjoituksessa kutsun sitä chi-energiaksi, mutta tuntiessani saman virtauksen hatha- tai vinyasa-tunnilla kutsun sitä pranaksi. Meditaatiossa puolestani ajattelen sen olevan kundaliini-energiaa. (Edes tässä asiassa minua ei saa asettumaan vain yhden katsantokannan taakse!) Mielestäni kyse on fyysisistä reaktioista. Nykyisin koen energiavirtaukset jo melko tavanomaisena asiana, en minään ihmeenä, mutta yhtä kaikki positiivisena merkkinä siitä, että joogaharjoituksessa tapahtuu muutakin kuin lihasten vahvistumista ja liikkuvuuden lisääntymistä.

1382531441

Photo from Fit Magazine 11/2013

I will spend the rest of this week in the last module of my RYT200 yoga teacher training. This week’s topic is philosophy. We had the task to write a short paper on how the spiritual side is connected to my own yoga practice. It’s such an interesting and thought-provoking question, and one that I often get asked, so I decided to turn it into a blog post.

I wrote a post on how all yoga is yoga a while back. My point was to give credit to all forms of yoga, even the ones that are “pure exercise”. I would say that any engaging physical exercise form also has mental benefits. I started dancing seven years ago and realised that it’s simply impossible to think about anything else in a dance class. A fun and demanding dance class after a busy day at work is an excellent way to stop worrying about work-related stuff.

When I started in yoga teacher training, I told you how my mother used to warn me about getting too deep into yoga as it would “bring all sorts of Eastern religion into it” – which naturally piqued a little girl’s interest even further. Mom needn’t have worried – I am not a member of any church or religion, which might result in some describing me as an atheist. Yoga is not a religion. It can be a philosophy or a way of life, but like T.K.V. Desikachar has said, yoga was rejected by Hinduism because yoga would not insist that God exists. It didn’t say there was no God but just wouldn’t insist there was.

For me the spiritual side of yoga is all about finding my own spiritual side. In yoga teacher training I have often come across the notion that asana practice was originally meant to prepare for meditation. I think the best moment for meditation is at the end of a yoga practice, after savasana, or sometimes, depending on the practice, even instead of savasana. I’ve noticed that even if I don’t include an actual meditation in my yoga practice, I can suddenly get an answer to something that has been bothering me after a yoga session.

After yoga my mind is clear. A morning yoga pass gives me energy for the entire day and is the best possible way to start a day that requires learning new things or coming up with creative ideas. Perhaps it’s yoga that strengthens my mind-body-connection, perhaps it’s just age, but I never talk my body down like some people sadly do, e.g. “stupid knee that is hurting”. If I feel run down or bloated, I think what I could do to feel better. There’s nothing about my body that I don’t like, and I refuse to answer questions like “What would you like to change about your body?”

As I told you when I did my Yin yoga teacher training, I can certainly feel an energy flowing after a Yin, or any, yoga session. In Yin I call it chi, in hatha and vinyasa yoga I call it prana and after meditation I call it kundalini. Even here I won’t adopt just one discipline. Although some include energy flows into the spiritual side of yoga, something those who do yoga for exercise don’t even try to experience, I see them merely as a physical reaction. Nevertheless it’s a positive sign that there is something else going on in my yoga practice than just muscles getting stronger and mobility increasing.

Comments are closed.