Päivi Susanna's

Wellness blog from 2012-2015 /hyvinvointiblogi

Life without pole? Elämä ilman tankoa?

Suomeksi alempana

On my 2 year pole anniversary I told you how I got started. Now I’ve been pole dancing for five years already. I often see those new pole stars who win international competitions after just a year or two on pole. Comparing myself to them I think I’ve gone nowhere in five years. But even if I’m not doing fonjis or deadlifts pole has still had a strong influence on my life. What if I never started? What has changed?

– I no longer fit into the jackets, coats and dresses I used to wear b.P. (before Pole). My shoulders have broadened and since I don’t think my boobs have grown, it’s probably my lungs that have got bigger.

– I’ve been modelling since I was 16, and lately I’ve had fewer jobs and mostly on the sporty side. Of course it could be my age, or that I’m quite seldom in the same countries where my model agencies are… But honestly, an average model can hide behind my shoulders. Luckily I’ve always loved the sporty photo shoots the most.

Me at sixteen when I started modeling professionally

Me at sixteen when I started modeling professionally

– My hands are dry and full of calluses. I always have bruises. (I know, they are called “pole kisses”.)

– I think nothing of hanging around in shorts and a top. For example in yoga class or at the gym, where others are wearing a T-shirt and jogging pants. Of course #fitgirlslookgoodnaked, but it’s not about that, it’s about feeling good in your own skin (bruises and all).

– I’ve always been exceptionally open-minded. Pole dance has made me even more so. I’m not going to go into detail.

– I no longer consider myself a patient, which I actually no longer am. Five years ago I was still listed as a patient in a hospital and what I could do for exercise was quite limited. Nowadays the only real limit is skills. And I can learn.

– b.P. there were a lot of sports and moves, which I thought I could never even try. Nowadays I don’t really consider any physical accomplishment impossible, it’s more about how much time one is willing to dedicate to something. To me pole dance is still just a hobby, I give it perhaps three hours a week on average. But I know my body would be capable of a lot of things if I dedicated much more time to practice.

– If I never started pole dancing, I wouldn’t be involved in Poleranking. Perhaps someone else would be in my place making pole dance more popular. But I would have missed out on numerous fun pole trips and friends.

24 most hardcore strength and flex moves by Oona Kivelä

2,3 million people have seen the 24 most hardcore strength and flex moves by Oona Kivelä video on Poleranking’s Youtube channel and numerous more on Facebook.

– I can impress people by doing pull-ups. Outside of pole dance and crossfit circles, that is.

– I will never look at any vertical pole the same. All the world is one big stage pole. I really have to concentrate in order to behave on subways.

Pole dancing in Helsinki metro

– I’ve met so many fantastic people that I can’t imagine my life without them. Oona is a real role model for dedication and hard work. My favourite pole gypsy Màrion is always all heart. The most important ones are Heikki, who has patiently taught me a lot of technical stuff and turned out to be an excellent travel companion; Sanna, who has gone from “pole friend” to simply “friend” and Monika, who has been one of the few but all the more precious true friends in a foreign country far away from home. These people alone have made pole dancing worth it all.

Please discuss and comment on paivisusannas Facebook page!

Show Me (7)

Sanna and I in Berlin watching Márion perform in Show Me.

Pari viikkoa sitten tuli täyteen viisi vuotta tankotanssia, vaikka itse merkkipäivä jäikin viimeisen joogaopettajakoulutuksen varjoon. Tankotanssiharrastukseni alkumetrejä muistelin jo 2-vuotismerkkipäivänä mutta tämä viisivuotispäivä sai miettimään, mitä jos ei olisi koskaan tullut aloitettua? Kun näen uusia tankotähtiä voittamassa kansainvälisiä kisoja vain parin tankovuoden jälkeen mietin, etten ole edennyt ollenkaan viidessä vuodessa. Mutta vaikken teekkään fonjeja tai deadliftejä, tanko on vaikuttanut elämääni aika paljon. Mikä elämässäni on muuttunut tankotanssin myötä?

– En enää mahdu tankotanssia edeltävän ajan jakkuihin, takkeihin ja mekkoihin. Hartiat ovat levinneet ja koska en usko rintojeni kasvaneen, täytyy rintakehän laajentuminen olla kasvaneen keuhkokapasiteetin ansiota.

– Olen tehnyt mallintöitä 16-vuotiaasta asti, ja hommat ovat viime vuosina harventuneet ja muuttuneet enemmän sport-painotteiseksi. Tietysti syynä voi olla ikä, tai se, että olen ylipäätään aika vähän samoissa maissa mallitoimistojeni kanssa. Mutta tosiasia on sekin, että keskivertomalli voi mennä hartioitteni taakse piiloon. Onneksi sporttikuvaukset ovat aina olleet lemppareitani.

HobbyHall02_14

What do you mean “not built like a typical fashion model”?

– Käteni ovat kuivat ja kämmenet täynnä kovettumia. Mustelmia on aina.

– Mielestäni on ihan normaalia hengata shortseissa ja topissa. Esimerkiksi joogassa tai kuntosalilla, missä muut ovat T-paidassa ja verkkareissa. Tietysti #fitgirlslookgoodnaked, mutta siitä ei ole tässä edes kyse, vaan siitä, että omassa kropassaan on hyvä olla, mustelmineen kaikkineen.

– En pidä itseäni “potilaana”, mitä en enää olekaan. Viisi vuotta sitten olin vielä kirjoilla sairaalassa ja liikuntaharrastukset olivat melko rajoitettuja, nykyään rajana on enää osaaminen.

– Olen aina ollut poikkeuksellisen avomielinen. Tankotanssin myötä olen tullut, jos mahdollista, vieläkin avomielisemmäksi. En aio tarkentaa.

20131107_171904

– Ennen tankotanssia oli paljon lajeja ja liikkeitä, joista ajattelin, etten koskaan pysty edes yrittämään. Nykyisin en pidä oikein mitään fyysistä suoritusta mahdottomana. Lähinnä kyse on siitä, paljonko aikaa on valmis omistamaan jonkun asian saavuttamiselle. Mulle tankotanssi on edelleen vain harrastus, ja annan sille ehkä keskimäärin kolme tuntia viikossa. Mutta tiedän, että kroppani pystyisi vaikka mihin, jos omistaisin harjoitteluun paljon enemmän aikaa.

– Jos en olisi koskaan alkanut tankoilemaan, en olisi mukana Polerankingissa. Joku muu olisi ehkä tilallani kasvattamassa tankotanssin suosiota. Mutta lukemattomat hauskat tankoreissut ja -tuttavuudet olisivat jääneet kohdaltani tekemättä.

DSC_2620

Pole dance took me to the Caribbean last summer

– Voin tehdä vaikutuksen vetämällä leukoja. Siis tankotanssi- ja crossfit-piirien ulkopuolella.

– En koskaan enää katso mitään pystysuuntaista tankoa samoin kuin ennen tankoilua. Koko maailma on yksi iso lavatanko. Metroissa itseään joutuu suorastaan pidättelemään.

Pole4Fit metro flash mob

– Olen tavannut niin monia uskomattoman upeita ihmisiä, etten osaa kuvitella millaista elämäni olisi, jos en olisi heihin koskaan tutustunut. Oona on todellinen esikuva omistautumisesta ja kovasta työstä. Suosikki-tankoreissaajani Màrion on aina yhtä sydämellinen. Kaikkein tärkeimmiksi ovat muodostuneet Heikki, joka on kärsivällisesti opettanut kaikenlaisia teknisiä juttuja ja osoittautunut erinomaiseksi matkaseuraksi, Sanna, jonka “tankoystävä”-tittelin edestä voi oikein hyvin ottaa sanan “tanko” pois, sekä Monika, joka on ollut yksi harvalukuisista mutta sitäkin kallisarvoisemmista oikeista ystävistä vieraassa maassa kaukana kotoa. Jo pelkästään näiden ihmisten takia tankoilu on kannattanut.

Tervetuloa keskustelemaan ja kommentoimaan paivisusannas Facebook-sivulla!

Comments are closed.